tai ei nyt ihan. siis ainakin sellaiset 6-8 viikkoa vielä. voi tuskastuksen tuskastus. kylkiluut, jos niitä nyt on enää, vänkäävät tangentin suuntaan kyljestäni kun niitä nyt on niin mukava polkea. rakko meinaa räjähtää joka ikinen kerta kun tuolista nousen ja aikomuksenani on kävellä ainakin sata metriä. maha supistelee jo sen verran ärhäkkäästi vaikka vain makaisin sängyssä että aiheuttaa kiemurteluja. vatsa on sen verran ulkona että en enää näe omaa karvoitustani ja joudun kohta turvautumaan miehen taiteelliseen näkemykseen bikinirajastani. vatsa hankaloittaa myös näillä pakkasilla ja sen mukaisesti pukeutuneena tekemästä erinnäisiä liikkeitä, kuten irrottamaan lämppärinjohdon autosta. se siis vasta onkin akropatianäyte. lisäksi olen keksinyt miksi me viimeisillämme raskaana olevat kärsimme yhä pahenevasta ummetuksesta ja peräpukamista, mehän siis näin vaan saamme treenata sitä oikean asian punnertamista ja "pikku" kivuista näin hieman etukäteen. oujee.

siis on tämä niin ihanaa tämä raskaana olo :D (eihän kukaan huomannut pientä teennäisyyttä tuossa leveässä hymyssäni)